RV 30+3 - Neuvola

PAINO: Huima +1700kg (850g/viikko)
VERENPAINE: 126/80

SF-MITTA: 30,5
HEMOGLOBIINI: 145
SYDÄMENSYKE: 145
VERENSOKERI: 5,6

Tyttö on kasvanu massussa nyt vähän liian nopeaa ja kilojaki oli tullu aika kivasti lisää! Itselle iski hieman "huono äiti"-fiilis kun on tullut vissiin sitten syötyä ylimääräistäkin. Toisaalta ruisleivän syönnin olen jättänyt kokonaan närästyksen takia pois niin johtuisikohan jotkut kilot ainakin vaalean leivän hiilareista?

Noh, verensokereita aletaan nyt seuraamaan. Hyvähän se kyllä on! :)

Muuten ihan kaikki oli hyvin äitillä, iskällä ja "Myyllä"

RV 30+1 - UUDET PÄIVITYKSET

Lily:n palvelin toimi oikeasti niiiiin hitaasti että en saanut edes kopioitua sieltä tekstejäni! Tai no, olisin saanut kyllä mutta siihen olisi varmaan mennyt loppu ilta! :/ Jos jollain siis on kysyttävää niin minultahan voi kysyä :)

Hypätään siis nykypäivään!

 

Meillä oli tänään 2. perhevalmennus kerta. Aiheena oli synnytys. Edellinen perhevalmennuskerta oli jotenkin turhan kiusallinen, mutta tämä kerta oli ihan mukava mielestäni. Vaikkakin kaikki asia mitä neuvolantäti kävi läpi oli jo ennestään tuttua ja jo itse luettua.

Erikoisempaa tietysti oli se että katsottiin video synnäriltä. Synnärille me ei päästä tutustumaan, mutta onneksi videosta näki jonkun verran oyssin synnäriä :) Mukava video oli ja ei mitään pelkotiloja tullut. Tämä nyt ei kuitenkaan ollut ensimmäinen videoa minkä olen nähnyt ja tapahtumaa ei oikeastaan edes kuvattu!

Saatiin mukaan taas uusi Raskaana - opas sekä iskällekki tuli 3 pientä omaa opusta. 

J:ii on harjotuksissa ja tulee vasta myöhällä takaisin kotiin. Minä saan siis viettää laatuaikaa hiljaisuudessa! :D

Huomisiin! Meillä onkin neuvola huomenna :)

RV 26+4 - Helpottaisko jo?

 5.10.2012
.ja nauti tästä rauhallisesta etapista...

Näin sanoo vau.fi:n kalenteri.
Nautinto oli oikesti kaukana viime yönä. Närästys alkoi jo illalla ja kärvistelin närästyksen kourissa koko yön. Yön pikkutunneilla tajusin että ruisleipä on varmasti yksi syy tähän. Nyt alkaa siis täys ruisleipä kielto!! kokeilen että olinko oikeassa!
Aamulla näin aivan kamalaa unta tulevista häistä. Kaikki oli hääaamuna täysin pielessä; minulla ei ollut pukua, paikkoja ei ollu koristeltu ja ruokia ei ollut. Heräsin ja aloin kääntymään sängyssä, mutta samassa mulla vihlas niin kovaa vatsasta että rojahdin takas makuulleen. En tiiä mistä tää salaperänen vatsakipu johtu. Nousin väkisin pystöön ja kävin vessassa ja hieman kävelemässä.. Kas, mahakipu oli poissa!

J:ii arveli että "Pikku Myy" oli painanu jotenkin huonosti vatsaan ja kun nousin niin massussakin asento vaihtui. Mene ja tiedä sitten!
Yön jäliltä on hieman semmonen höntti olo alaselkä kivulla höystettynä!

J:ii lähti 20min sitten hälytykselle joten minä jäin yksin tänne koirien kans. Juuri tänä aamuna kun en varmasti pysty lähteä ulkoiluttamaan niitä! Toivottavasti J:ii ei viivy kauaa!! Tänään olis muutenkin ollut tarkoitus lähteä mantereen puolelle!

Kaipaatko?

4.10.2012

Minulta kysyttiin tuossa taannoin että kaipaanko mitään aiemmasta elämästäni. Aloin sitten aivan miettimään että mitä kaipaisin, mutta luovun niistä mielelläni tämän pienen tähden :) Asiat ei ole missään kaipaus järjestyksessä!

1. Valkoviini
Rakastan valkoviiniä. Ruuan kanssa tai kotona lasillinen on ihanaa. Se tietenkin nyt jäi, mutta onneksi on olemassa myös alkoholittomia valkoviinejä niin ei ole mitään hätä päivää.

2. Kavereiden kanssa illan istuminen
Ikävä kyllä mulla on tätä tosi suuri ikävä, koska näitä iltoja ei vaan oikeasti enää ole. Heti kun tulin raskaaksi niin ne loppui kuin seinään. Ihmiset varmaan luulee että en voi olla mukana missään koska olen raskaana.. Ilmeisesti se että minä en juo siideriä tekee minusta tylsän :D
Mutta tässäkin kuvassa olen jo kovasti raskaana. Pitkään aikaan en ollut päässyt kunnolla edes ulos.  Ja nyt voi että mä olin turvonnu tuollon! Huh sitä oloa!

3. Alasmeno
Aivan oikeasti kaipaan näin pientä ja arkista asiaa kuin alasmeno! Maha estää jo niin paljon että minun pitää ottaa kaunis haara-asento ja sitten nojata eteenpäin eikä sekään riitä enää! Tosi kiva kaupan alahyllyltä ottaa tavaraa kun pitää pyllistellä ihan urakalla

4. Vaatteet ja kengät
Vaatekaapissani ei oikeastaan ole mitään mukavaa ja sopivaa päälle pantavaa! Tietenkin äitiysvaatteet, mutta kaikki kivat paidat on jo niin pieniä :( Nyt massu on myös niin suuri jo että normaali topitkin on käynyt ihan kunnolla pieneksi.
Kenkiä kaipaan myös. Olen koko raskausaikani kävelly lenkkareilla, koska muuten jalat on metrin jälkeen ihan väsyneet ja niin myös minä. Kumma homma. Minä kuitenkin käytin aina mahdollisuuksien mukaan korkkareita niin hieman on sellainen pieni kaipuu.

Muuta en oikeastaan edes kaipaa. En edes tupakkaa vaikka olen ollut ennen kunnon tervakeuhko. Mutta parempi näin! Olin jo monta kertaa yrittänytkin lopettaa :D

RV 26+2 - Neuvola

2.10.2012

Meillä oli tänään neuvola aika yllärinä, mutta onneksi olin kotona ja pääsin käymään nopeallakin varoitusajalla.

Painoa oli tullu 1,5kg lisää (+500g/viikko) vaikka musta on tuntunu että oon lihonu toooosi paljon!
Verenpaine oli hyvä 124/75
Sf-mitta oli jopa 25 ja käyrillä mentiin ihan ylärajoille!
Pissa ja veri oli hyviä puhtaita
Pikkuisen sydänäänet 140-150. Aluksi säikähdin jumalattomasti kun neuvolantäti sanoi että noh, missäs se pikkuinen on. Samalla sekunnilla mieleen juolahti miljoonia kamalia asioita, mutta suottahan minä huolehdin ja pikkuinen löytyi :)
Lisäksi multa teipattiin tämä reistaileva selkä. Saa nähdä miten tälläiset löysät pinkit teipit auttaa selkäkipuihin. Viikon välein on käytävä uusimassa joten aika iso homma, mutta ehkäpä nämä auttais :)

Ens maanantaina onkin sitten neuvolalääkärille aika :) Niin ja teippausten uusintaan :)

Sukupolvesta toiseen

 1.10.2012

Minun oli pakko jakaa teillekkin tämä kuva. Tuijotan usein tätä kuvaa ja toivoisin niin että isopappani ja etenkin isomummoni olisi vielä täällä.

Nyt odotusaikana olen miettinyt lukemattomia kertoja asioita, arvoja ja aatteita mitä haluan että lapselleni painuu mieleen. Joukossa on vain harva asia minkä olisin äidiltäni tai mummoltani oppinut.. Sen sijaan melkein jokainen asia juontaa edes jollain tavalla isomummooni ja hänen elämäänsä.

Miten ajatukset ja teot voi siirtyä useamman sukupolven yli? Mummoni ja äitini ovat kaupunkilaistuneet ajan mukana niin paljon että mikään isomummoni viisaista sanoista ei ole kulkeutunut sanojen muodossa minulle. Se tulee vain niin luonnostaan jotenkin! Kummallista.
Kuulen usein sukulaisiltani että olen samanlainen kun Aune-mummo. On kuulemma monia asioita mitä teen juuri samanlailla. Eleet ja suhtautuminen asioihin on myös kuulema monesti juuri niinkuin Aunella minun ikäisenä! Outoa!

Toivon siis sydämeni pohjasta että lapseni saisi näitä samoja tuntemuksia kuin minä olen saanut. En toki tuputa sitä mattopuiden eteen enkä marjametsään, mutta jos edes joku pieni asia jatkuisi isomummostani seuraavaankin sukupolveen!

Meidän isä synnyttää

Löysin artikkelin missä kerrotaan miten isän rooli synnytyksessä on aikojen saatossa muuttunut.

Artikkelista käy ilmi että viitisenkymmentä vuotta sitten isät vierailivat vaan vierailu tunnilla eikä saaneet koskea vielä lapseen.
Artikkeli löytyy kokonaisena täältä: http://www.studio55.fi/oikeusjakohtuus/artikkeli.shtml/1622159/kokenut-katilo-nain-isan-rooli-synnytyksessa-on-muuttunut

Minulle on suuri merkitys sille että J:ii lähtee mukaan synnyttämään. Eikä hänenkään tarvinut kahdesti miettiä lähteekö. Kyllä varmasti syntymän näyn kestää jos kestää nähdä työnsä puolesta myös ihmisen kuoleman? Luulisin :)

Olen nyt kuitenkin jo miettinyt hieman näitä synnytys juttuja ja tullu siihen tulokseen että olisi parempi varmasti että J:ii kuitenkaan ei ala hössöttämään siellä salissa. Olen muutenkin todella kirpakka luonteeltani ja saatan äkäisestikkin tokaista moniin pieniinkin asioihin. Entäs sitten kun synnytän ja J:ii voivottelee siinä vieressä minulle? :D

RV 24+3 - Vauvakuume

20.9.2012

..Puhun sulle hiljaa, vaikket ole täällä. Ikävää mun täytyy tyynnyttää. Sä oot mulle ihme, pieni suuri ihme, joka ikuisesti valokseni jää..

Raskaus aikana aloittaa kasvamisen äidiksi, mutta usein lukee myös että omaa lasta ei ns. tunne. Aivan varmasti jokainen äidiksi kasvava nainen kokee tälläisiä tunteita.
Raskauden ollessa sen verran pitkällä kun sain siitä tietää olin ihan äimän käkenä. Vaikka lapsi on toivottu niin en osannut heti suhtautua siihen oikeastaan mitenkään. Nyt kuitenkin kun puoliväli on ylitetty ja lapsi kasvaa mahassa suhtautuminen on aivan eri.
Poden kamalaa vauvakuumetta! Haluaisin tuon pienen käärön jo syliini! Haluaisin nähdä pienet varpaat ja sormet sekä pienet tuikkivat silmät.
Ennen inhosin ylikaiken pyöreää vatsaani, mutta nyt kun massu on vain kasvanut rakastan yli kaiken tuota pyöreää vauvamassua!
Potkujen seuraamisesta ja tunnustelusta on tullut joka päiväinen rituaali! On niin ihana nähdä ja tuntea oma pieni. Harmi vain kun sitä ei voi koskea!
Vauvan vaatteiden hankinta on minulle se heikoin lenkki! En oikeasti vaan voi vastustaa niitä suloisia pieniä vaatteita! :D

Olipa kerran - kaksi yksinäistä

16.9.2012

"..Lyönnit mun sydämen mahtiaan, aina tihentäen.Sinun lähelläsi tahtiaan.."

Elettiin vuotta 2008 kun tapasimme ensimmäisiä kertoja yhteisten ystäviemme kautta. Minä elin hurjia nuoruusvuosiani par'aikaa ja seurustelin säännöllisen epäsäännööllisesti. Tai ainakin miehiä riitti.. jälkeen päin liiaksikkin..
J:ii sai minusta varmasti todella kamalan kuvan ihmisenä. Miehet olivat ehkä enemmän leluja minulle.
Aikaa kului ja yhä useammin liikuimme samassa porukassa. Vuosi vaihtui ja aloin seurustelemaan J:iin kaverin kanssa.. Siitä huolimatta pysyimme ystävinä J:iin kanssa.
Olin jo aikasemmin huomannut että tykkään J:iistä enemmänkin kuin ystävänä, mutta en halunnut loukata millään tavalla häntä.. Jälkeen päin on käynyt ilmi että J:iillä on myös ollut tunteita minua kohtaan mutta ei ole saanut tilaisuutta vain näyttää niitä.
Muistan yhden mese keskustelun missä puhuimme J:iin kanssa että muutamme kämppiksiksi kunhan koulut alkaa! :D olen myös kerran esittänyt J:iin tyttöystävää! :D
Suhteeni päättyi eroon ja päätin että nyt ryhdistäydyn...

"..Sulle voisin olla jotenki oikee.."

Makoilin illalla sohvalla äitini kanssa.. Katsoimme elokuvaa ja mielessäni pyöri monenlaisia asioita..  Päätin laittaa viestin J:iille että mitäs sille kuuluu.. Emme olleet pitäneet niin tiivisti yhteyttä kuitenkaan eroni jälkeen.. minulla kun meni oma aikani käsitellä se kaikki!
Se viesti ei todellakaan ollut tarkoitus ollut olla mikään viesti mikä aloittaisi suhteemme kehittymisen.. Olinhan eronnut kuitenkin vasta kuukausi sitten ja halusin vain tietää mitä J:iille kuuluu..
Niin kuitenkin kävi että minäkin tunsin jotain tapahtuvan minussa.. Tunne oli järkkyttävän outo!  Pidimme yhteyttä päivittäin siitä lähtien.. Eräänä päivänä J:ii pyysi minut kaupunkiin.. Suostuin, mutta sinä hetkenä kun hyppäsin linja-autonkyytiin olisin halunnut jäädä seuraavalla pysäkillä jo pois.. Rohkaistuin ja menin perille asti! Näin linkun ikkunasta lyhyen vaaleahiuksisen pojan joka odotti minua pysäkillä.. sydämmeni hakkasi enemmän - miten minä näin nyt jännitän, mietin..

 

"Mä aattelin kukaan ei sydäntäin saa,ennen kuin kohtasin sut"

Niinhän siinä sitten kävi.. kesä ei ollut vielä päässyt alkamaan, mutta meillä loisti onni. 2009 yhteinen matkamme alkoi..
Vuosi oli täynnä hienoja asioita.. Etenimme todella nopeaa tahtia, mutta ei se minua tai J:iitä haitannut.. Teimme paljon asioita yhdessä..
J:ii muutti äitini luo täyttäessään 18.v.. Minä täytän loppuvuodesta joten aloimme etsimään heti omaa asuntoa. Löysimmekin kivan kaksion Limingan keskustasta. Muutimme jo vuoden 2009 lopussa.

Samana talvena meille tuli ensimmäinen yhteinen koiramme Jami! Aika kului kuin siivillä. Hetkessä olimme jo vuodessa 2010.. Uudessa isommassa asunnossa ja uusien haaveiden kanssa..
2010 vuonna tulin raskaaksi.. juhannus toi tullessaan sitten ikäviä asioita. Raskaus meni kesken..
Jonkunlainen taantuma alkoi minulla siitä.. en osannut jotenkin sisäistää asiaa.. Asiat J:iin kanssa oli kuitenkin loistavat. Sain mahtavaa tukea ja turvaa!

"lähdetään pois, yhdessä pois"

Ajatus Hailuotoon muutosta kyti meillä kummallakin pitkään.. Halusimme muuttaa syrjään.
Uutena vuotena 2010/2011 veimmekin ensimmäisen muuttolaatikon uuteen asuntoomme Hailuotoon.. J:iillä oli paljon ystäviä ja sukulaisia täällä, minulla ei mitään. Alku oli ehkä hieman kankeaa sen osalta, mutta onnellisuus ja haaveiden täyttyminen jaksoi viedä minua eteenpäin :)

"tahdotko mut tosiaan?"

Vuoteen 2011 olimme eläneet sulassa sovussa ilman mitään suurempaa sana harkkaa.. Tämä vuosi toi kuitenkin ikäviä asioita paljon meille.
Riitelimme, eroilimme pariksi päiviksi, emme piitanneet toisistamme kumppanina. kerta toisensa jälkeen pahemmat sanat ja teot ajoi meitä vain alemmaksi..
Monet itkut ja raivarit kärsin. Sisimmässäni J:iitä rakastin silloinkin ylikaiken.. Siksi jaksoinkin selvittää asioita. Hankalaa se oli

"oothan siinä vielä huomenna?"

Asiat selkeni lopulta! Henkeisin helpotuksesta.. mutta takaraivossani kolkutti edelleen.. Entä jos toinen luovuttaakin? vielä oli paljon vaikeita asioita edessä. Luottamispulaa piti parantaa, läheisyyskään ei ollut aluksi niin yksinkertaista.
Pikku hiljaa mentiin eteenpäin ja varmasti vielä tänä päivänäkin teemme asioita mitkä parantavat vanhoja haavoja!

  

"mulle oot se viimeinen"

Kesällä 2012 J:ii päätti sitten kosia minua.. Oli lämmin kesäyö ja istuimme kahden pihallamme.. Kyynel silmässä vastasin myöntävästi.. Asiat vain olivat niin hyvin.
Häitä suunniteltiin kesälle 2013, mitään suuria suunnitelmia ei todellakaan tehty vielä..
Meille selvisi loppu kesästä että olen raskaana. Raskaus on meille todellakin toivottu, mutta emme osanneet ajatella että se juuri nyt tulisi. Ehkä sekin oli merkki että nyt oikeasti uusi sivu elämässä on käännetty. Olimme haaveilleet nimittäin keskenmenosta asti lasta... Olin jo siinä uskossakin että emme voi saada lasta..

Häät päätettiin sitten pitää ennen kuin "pikku myy" syntyy..

Päivämääräksi muotoutui 17.11.2012.
<3

RV 23+2 - Häästressi

12.9.2012
Meillä oli tänään neuvola!

Mulla oli arvot kohdillaan jälleen kerran. Massu kasvaa juuri keskiviivaa myöten! :)) Pienokaisen sydänäänet tosi hyvillä vaihteluilla! Eli loistavasti kaikki!  Ainut miinus juttu on että kahden viikon päästä on sokerirasitus testi!
Viime yö menikin hieman valvoessa.. Pikku myyksi kutsuttu maha-asukki piti kunnon potkuottellun aamuun asti! Hauska katsoa kun liikkeet näkyy jo niin selvästi ulospäinkin! Viime yönä sain taas kokea miten raskaushormoonit oikeasti vaikuttaa!

Meidän suhteessa koettiin vähän vaikeampi vaihe nimittäin noin vuosi sitten. Toisen tekemät teot ja sanat lävähtivät yön pikku tunneilla takaisin päähäni. Jotkut asiat on ihmiselle että ne jää mieleen kalvamaan vaikka tietää että ne on jo käsitelty..moneenkin kertaa! En haluaisi ottaa asioita taas esille, mutta oikeasti jotkut asiat vaivaa suuresti minua vielä :ooo

Toisaalta, tämä kaikki tunteilu - hyvässä ja pahassa voi olla osa myös suurta häästressiäni! Kävin eilen katselemassa mahdollista hääpukuani, mutta arvatkaa vain löysinkö mitään? EN!!

HÄIHIN ON ENÄÄ 66 päivää!

Luovon Matami tulee bloggeriin!

Kirjoittelin aluksi blogia wordpressiin ja sitten se ei toiminutkaan tabletillani joten päätin sitten vaihtaa blogin Lily:yn! Noh nyt käytän taas läppäriä bloggailuun enemmänkin joten tuo lily oli hyvä vaihtoehto kyllä juu - mutta nyt en ymmärrä mitä on tapahtunu! Lily ei oikeasti ala lataamaan sivujaan ja jos lataa niin käyttäminen on niin hidasta että kukaan ei sitä jaksaisi käyttää! :/

Harmi, tykkäsin lily:stä koska siellä on helppo myös seurata toisten blogeja ja lukijat löytävät myös helpommin oman blogin. Olen käyttänyt bloggeria ennenkin ja olin kyllä sitä mieltä että en vaihda tätä mihinkään. Olis pitäny sillon pitää oma pää ja jäädä bloggerin käyttäjäksi! Noh, nyt olen sitten taas täällä ja täältä en enää lähde mihinkään!

Siirrän tekstejäni jonkin verran tänne, mutta en läheskään kaikkia ns. ei niin tärkeitä postauksia.
Sen kummempia esittely postauksia en aio tehdä koska blogilla ei nyt mitään aihetta ole. Tällä hetkellä kuitenkin tulevat häät ja lapsi on ykkösaiheita!

- Matami -