Meidän pieni tuleva perhe!

 

Ajattelinko kesällä että minulle tulee tälläinen kiire häiden kanssa kun J:ii polvistui eteeni? EN! :D

Noh, hääviikkoa viedään. 3 päivää häihin ja tuntuu että kaikki on aivan kesken!

Blogiin en ole sitten joutanut päivittelemäänkään paljoa, mutta jospa sitä jotain!

Isänpäivänä käytiin valokuvaamossa ottamassa hääkuvia ja samalla halusi muistaa tulevaa isääkin jotenkin. Aluksi oli tarkoitus että kerään isyyspakkauksen, mutta halusin jotain erityistä.. Sovin valokuvaajan kanssa että otetaan J:iille muistoksi kuvia massusta ja isukista! Tässä teille vähän makupaloja! :)

Me mennään naimisiin viikon päästä lauantaina

Siihen on enää viikko!

Käytiin eilen kirkossa harjoittelemassa hääohjelma läpi ja ihmettelin suuresti että koko toimitus kestää vaivaiset 18 minuuttia!?

Siellä kirkossa se jännitys sitten paisui yltiö suureksi! Hui!

Samalla kun kävimme kirkossa kävimme katsomassa uutta asuntoa meidän pienelle perheellemme. 90 neliöinen kahdessa kerroksessa oleva paritalon pääty! Jos vain nykyinen vuokranantajamme on yhtään suotuisa ja joustaisi irtisanomisajassa pääsisimme muuttamaan jo nyt joulukuun alussa. Muuten muutto menee päällekkäin synnytykseni kanssa :/ Mutta asioilla on tapana järjestyä!

"Myy":n tila alkaa käymään massussa ahtaammaksi viikko viikolta! Liikkeet on niin suuria ja voimakkaita että paidan läpi näkyy aivan selvästi. :D Ja ei tuota massua mitenkään pieneksi voi sanoa! :D

Ainoa miinus on nämä liitoskivut! Huh heijjaa miten voimakkaita ne välillä on!

Kun haaveista oikeasti tuli totta

Tämä päivä on ollu kyllä ihan huippu hyvä!

MATAMI Design - tuotemerkki syntyi tänään. Tällä hetkellä kylläkin vielä ilman rekisteröintiä, mutta ehkä sitten joskus? ;D
Olen sitten viettänyt koneen ääressä koko päivän oikeastaan tehden kaikkea tähän liittyvää; blogia, facebookkia yms.. Nyt alkas olemaan kaikki aika hyvin pulkassa!

Ennen kuin alan tekemään myyntiin asti tuotteita niin pitää ottaa yhteyttä johonkin osuuskuntaan. Tulee sitten kaikki ihan virallisen kaavan mukaan!

Kylläpä on mukava sitten kun pikky myy pukeutuu MATAMI Design vaatteisiin ;)

Matami Desing

 

Kauan olen haaveillut ja nyt on sen aika! Vaikka työt ovatkin lähinnä vain minun omaan käyttöön tai sukulaisilleni on aika nimetäkkin tuotteet! Kunhan vain perehdyn enemmän asiaan niin saattaapa se olla myös että ihan myyntiin asti tuotteita tulee! :)

Lue lisää Matami Design yläpalkista!

MATAMI Design -blogi

jännitystä jäniksen selässä

Viime hetken kiire, paniikki, stressi ja kaikki iski päälle pari päivää sitten. Lähettiin koko porukka koiria myöten tulevaan anoppilaani yökyläilemään ja hoitamaan asioita mantereen puolelle.

Juostiin tiistaina ympäri kauppoja etsimässä minulle korvakoruja ja vietiin sormun suurennettavaksi. Onneksi sentään lupasivat sen perjantaiksi! Yritin ettiä siinä sivussa hieman itelle vaatetta kun tämä massu on kasvanun niin yltiö suureksi että ei vanhat topitkaan enää pysy päällä.. Tietenkään en löytänyt mitään joten palasin surullisin ja tyhjin käsin anoppilaan.
Edellisen todella huonosti nukutun yön jälkeen olin sikamaisen väsynyt ja en oikeasti välittänyt kommunikoida ihmisten kanssa tai olla millään tavalla sosiaalinen. Jännitin sitä paitsi että miksi ihmeessä alavatsaani nippailee. Jännityksen piikkiin meni ne nippailut..

Keskiviikkona suunnattiin taas nokat kohti kaupunkia ja haettiin tuohon pikku koslaan osia.. Mun puvun väri vaihtukin aika viime metreillä joten J:iin vaatetuksen väriä pitää muuttaa.. Kierreltiin taas jälleen kerran kauppoja aivan turhaa mitään löytämättä.. Meillähän tosiaan on sunnuntaina valokuvaus :D Toivon syvästi että anoppi voi hoitaa tämän paita asian!
Illalla kotiin päästyä olin rättipoikki ja valmis kaatumaan heti omaan sänkyyn.. Jäin kuitenkin töllöttämään telkkaria ja virkkaamaan.

 

Ostin mantereelta pienen kerän mustaa ontelokudetta ja tein vessaan sitten 2 koria. Korin reunassa menee hopea reunus, mutta salama piilottaa sen tosi ikävästi!

Pitäis tilata nyt sitten tuota ontelokudetta enemmänkin niin saa tehdä vessaan uuden maton, lasten huoneeseen maton sekä lasten huoneen koreja :)

 

kohti h-hetkeä!

Tuntuu kuin se ilta olisi ollut ihan vasta!
Olimme lähdössä J:iin kanssa sinä iltana kylälle stand up-iltaan. Se oli jo tarpeeksi ihmeellistä tällä kylällä, mutta mitä vielä.. Tuo retale päätti sitten kosia minua!

Silloin ajatteltiin tosiaan että häät järjestettäisiin kesällä 2013, mutta toisin kävi kun pienokainen yllätti meidät positiivisesti! Häät päätettiin järjestää marraskuussa 2012. Ajatus häistä tuntui vielä niin kovin kaukaiselta silloin. PUOLI VUOTTA!

Nyt häihin on enää 13.päivää!

Tee vielä - lista alkaa olemaan aika surkean lyhyt jo. Toisaalta olen niin onnellinen että häitä juhlitaan, mutta tavallaan. Tähän päättyy nyt yksi sivu meidän elämästä ja uusi alkaa.. Tuleva saattaa ehkä jopa hieman jännittää minua!

Tee vielä - lista

• Paikkakortit
• Menu( ja ohjelma) kortit
• Korvakorujen osto
• Muutaman kävyn maalaus
• Juhlapaikan avainten noudosta sopiminen
• Muokkaa "lupausteksti"
• Kirkkoharjoitukset
• Leivonta
• Ruoka ostokset
• Sormuksen suurentaminen

Me vietämme hääyön arkisesti kotona, mutta ajattelin kyllä että vielä nyt marraskuun aikana lähtisimme käymään viikonloppuna mökillä. Jättäisimme koirat hoitoon anoppilaan ja lähtisimme ihan kahdestaan. Varmasti tekis ihan hyvää olla jossain muualla kuin kotona ihan kahdestaan ja nauttia.
Tämä häärumba on vieny varmasti kummaltakin paljon voimia.

Ens sunnuntaina meillä oliskin sitten jo häävalokuvaus. Valokuvaus järjestetään nyt hassusti viikkoa ennen, mutta haluamani valokuvaaja ei ollut vapaana meidän hääpäivänä! Käyhän se tietenkin niinkin ja saan fiilistellä ihanaa pukuani! :)

Kivaa maanantaita ihan jokaiselle!

Elämän pieniä vihoja

Alunperinkin kun aloin kirjoittaa blogia päätin että en jätä kirjoittamatta näistä ei niin mukavista asioista.. Haluan että meidän elämästä ei tule kenellekkään sellaista käsitystä että eläisimme ruusuilla

Perjantaina J:ii oli illan istujaisissa ja minun itkukohtauksen aikana lupasi minulle tulla kotiin ajoissa. puolen yön aikaan.
Minä olin huojentunein mielien sitten kotona koska J:ii oli lupauksensa antanut.

Kello löi sitten puolen yön - ei näy eikä kuulu eikä kyllä kuulunut vielä 3 aikaankaan.
Kaiken lisäksi sain rikottua selkäni ja kinkkasin 3h kotona yksin pääsemättä istumaan saatikka sänkyyn makaamaan.
Kylän taksikuskikin tuli jo käymään että onko täällä synnytyshätä! :D

Monien soitteluiden jälkeen en kuitenkaan J:iitä puhelimen päähän saanut, mutta useamman muun ihmisen sain jotka lupasivat tälle itkuisalle akalle tulee sulhasen retale kotiin. Eipäs niin käynyt!

Voitte vain kuvitella millaiset tuntemukset on tällä hetkellä?
Menettämisen pelkoni vain kasvoi entisestään ja en oikeasti tiedä miten suhtaudun tuleviin pikkujouluihin mitkä J:iillä on.. Hermoja raastaa ja veri ei tyyliin kierrä!

Totaali hajoaminen

Ystävä perheellemme syntyi tänään pieni tyttö. Kolmas ihana lapsi tuli siihe perheeseen :)
Tuore isä ilmoitti heti aamulla viestillä J:iille että niiden kodalla juhlitaan heti tänä iltana varpajaisia.. Samalla oli tarkoitus juhlia J:iin polttareita.

Lily:ssä lukijani huomasivat varmasti kasvaneen menetyksen pelkoni. Nyt se sitten vain purkautui kokonaan.
Oon päässy paljon eteenpäin tässä asiassa ja löytänyt omasta lapsuudestani paljon asioita mitkä on vaikuttanut tähän.
Vanhempani ovat siis eronneet silloin kun olen ollut parin vuoden ikäinen. Elin lapsuuteni isäpuolen silmien alla.. Se aika ei ollut mitään ruusuilla tanssimista.
Muita asioita en halua kirjoittaa koska ne ovat kuitenkin vanhempieni yksityisasioita.. Sen verran sanon että alkoholi on kaiken pahan alku ja loppu - useasti!

Minä siis pelkään ylikaiken että J:ii ilmoittaa että hänellä on uusi nainen, jättää muuten vain minut ja lapsen yms.. Jokaiselle myös tiedoksi että nyt on kyseessä minun oma PELKO ei luottamuksen puute.
Pelkään sitä että lapseni joutuu elämään ilman kokonaista perhettä.

Noh, takaisin tähän iltaan.. itse asiassa kaikkia tämä purkautuminen tapahtui viimeisen tunnin aikana. J:ii alkoi tekemään lähtöä ja minä purskahdin aivan lohduttomaan itkuun..
Yritin pidättää itkuani samalla kun päivittelin facebookin etusivua. Toivoin kovasti että joku kirjoittas mulle jotain niin saisin edes hetkeksi ajatukset muualle.

Siitähän nyt ei sitten tullut yhtään mitään. Halusin olla hetken yksin ja menin makuuhuoneeseen.. J:ii tulikin sitten perässä ja itkun seasta yritin tihrustaa tuntemuksiani. Ennen J:ii on ajatellut että teen ns. tahalleni tätä että se olisi minun kanssa kotona vain, mutta nyt se oikeasti ilmeisesti tajusi että en todellakaan tahalleni tätä tee. Hyvä niin! Itsellekkin tuli PALJON parempi fiilis!

Siltikin pelko on persuuksissa, mutta jospa se antaa periksi sitten kun hääkellot soi ja lapsi on syntynyt.
Tämä voi nimittäin hyvinkin olla sitä että stressaan häistä TODELLA paljon!

Mutta hyvää perjantai iltaa teille muille :)

Ensimmäinen lukija-arvonta!

Tällä hetkellä lukijalista ammottaa tyhjyttään, mutta on aika laittaa pystyyn ensimmäinen arvonta!

Siispä!
Sitten kun blogin listoilla on 5 kappaletta lukijoita lähtee arvontaan virkattu heijastin tulevaan talveen!

Nyt siis jos luet blogia niin näytä se!

Miten elämä kuljettaa?

Heräsin tänään aikaisin aamulla.
Eilinen hääpuvun etsiminen kaupungissa sekä pieni iltalenkki tuntui lonkissani ikävästi joten päätin nousta.

Olohuoneessa kaksi koiristamme nukkuu sohvalla ja minut huomatessaan heiluttavat iloisesti häntää. Hymyillen toivotan niille hyvää huomenta ja silitän hellästi päästä. Olen ikionnellinen kaikista 3 koirastani. Olin nimittäin lapsesta asti haaveillut että minulla on useampi koira. Minun ja J:iin ensimmäinen yhteinen koira hankittiin heti kun muutimme yhteen vuonna 2009 puolen vuoden seurustelun jälkeen.

Nälkä kurnii ikävästi mahassa.. "Eilen todellakin tuli syötyä todella huonosti", mietin ja avaan jääkaapin.
Katson kun joqurtti valuu kuppiin, suljen purkin ja vaivihkaa nuolaisen yli tulevan joqurtin pakkauksen suulta. Olen varma että jokaisella on joskus pakko tehdä se!

Istuudun sohvalle ja kuuntelen tätä hiljaisuutta.

Alan ajattelemaan elämääni tarkemmin. Millaista oikeasti on olla Swii?
Aloitan ajattelun jo ajasta ennen nykyistä parisuhdettani - tulevaa avioliittoa. Elin villiä nuoruusaikaa kierrellen yöt kavereiden kanssa. Pyöritin itsekkäästi ihmisiä pikku sormeni ympärille ja en ollut sellainen ihminen mitä J:ii ikinä huolisi.

Saatuani mahdollisuuden tutustua J:iihin tarkemmin seurustelun muodossa jokin napsahti minussa ja aloin tehdä niin paljon töitä että olen hänen arvoisensa. Ikinä J:ii ei ole tuominnut tekojani, siitä saa olla onnellinen.. Sen mielestä on aina ollut tärkeämpää se että millainen olen nyt enkä millainen olin joskus..
Olen onnistunut muuttumaan paremmaksi ihmiseksi, välillä horjun mutta sisäinen tasapaino kuitenkin on olemassa. Jätin paljon asioita kesken jotka silloin tuntui tärkeältä, mutta nyt jälkeen päin mietittynä niin ihan hyvä vain että ne jäi.

Alusta asti minulle oli selvää että tässä se elämäni mies on! Haluan yhteisen kodin, perheen..ELÄMÄN!

Ensimmäinen iso ja pitkä aikainen haaveeni toteutui silloin kun muutto Hailuotoon varmistui. Olen aina halunnut asua pienellä paikkakunnalla ja vaikka edellinenkin asuin kunta on pieni verrattuna kaupunkeihin niin halusin vielä intiimimpään ympäristöön.
Näin myös yhdessä vaiheessa tämän kylän kääntöpuolen, missä ei kaikki todellakaan mene niinkuin elokuvissa.. Sorruin kamaliin tekoihin ja olin varma että J:iin ja minun suhde on nyt ohi.. Toisin kuitenkin kävi.. Nykyään suhde on vain lujempi kun selvisimme todella vaikeista asioista

Kun raskaustesti näytti plussaa viime kesänä olin ikionnellinen. Nyt saamme lapsen mistä olemme kauan haaveilleet. Edellinen raskaus päättyi keskenmenoon ja muutenkin lapsen saaminen ei ollut mitenkään varmaa..
J:ii kosi minua ennen kuin tiesimme lapsen tulosta mitään. Häät oli tarkoitus pitää seuraavana kesänä, mutta halusimme ehdottomasti mennä naimisiin ennen lapsen syntymää.. Niimpä olen menossa 16 päivän päästä naimisiin!

Suurimmat haaveet on nyt toteutumassa siis. Minusta tulee äiti ja vaimo. Mitä muuta ihminen voi elämältä toivoa?

Lusikka kolahtaa lasikupin pohjaan merkiksi siitä että aamupalani on lopussa.. Nousen sohvalta viemään kuppia keittiöön ja mielessäni käy vielä ajatus; "Miten ansaitsin kaiken tämän? kaikkien tekojeni jälkeen."..

Enempää en halua asiaa miettiä, olen onnellinen!

Hääpuku

Kuva: www.chicmonique.fi

Tänään se sitten löytyi!

Ehdin jo stressata että en löydä itselleni pukua en sitten mistään suuren mahan takia! Alunperäinen suunnitelma oli että puku ommellaan vanhasta puvusta, mutta niin ei nyt käynytkään vaan jouduin näin viime tingassa ostamaan uuden!

Kokeilin vain ja ainoastaan paria pukua, mutta tämä oli se ehdoton suosikki!

Väri on oikein kiva hopea ja valitsin sitten hopeat hiuskoristeet tähän myös!

Suosittelen muuten myös itse liikettä kyllä kaikille! Aivan upeita pukuja ja paljon! Henkilökunta TODELLA mukavaa ja asiansa tuntevaa :)

RV 30+3 - Neuvola

PAINO: Huima +1700kg (850g/viikko)
VERENPAINE: 126/80

SF-MITTA: 30,5
HEMOGLOBIINI: 145
SYDÄMENSYKE: 145
VERENSOKERI: 5,6

Tyttö on kasvanu massussa nyt vähän liian nopeaa ja kilojaki oli tullu aika kivasti lisää! Itselle iski hieman "huono äiti"-fiilis kun on tullut vissiin sitten syötyä ylimääräistäkin. Toisaalta ruisleivän syönnin olen jättänyt kokonaan närästyksen takia pois niin johtuisikohan jotkut kilot ainakin vaalean leivän hiilareista?

Noh, verensokereita aletaan nyt seuraamaan. Hyvähän se kyllä on! :)

Muuten ihan kaikki oli hyvin äitillä, iskällä ja "Myyllä"

RV 30+1 - UUDET PÄIVITYKSET

Lily:n palvelin toimi oikeasti niiiiin hitaasti että en saanut edes kopioitua sieltä tekstejäni! Tai no, olisin saanut kyllä mutta siihen olisi varmaan mennyt loppu ilta! :/ Jos jollain siis on kysyttävää niin minultahan voi kysyä :)

Hypätään siis nykypäivään!

 

Meillä oli tänään 2. perhevalmennus kerta. Aiheena oli synnytys. Edellinen perhevalmennuskerta oli jotenkin turhan kiusallinen, mutta tämä kerta oli ihan mukava mielestäni. Vaikkakin kaikki asia mitä neuvolantäti kävi läpi oli jo ennestään tuttua ja jo itse luettua.

Erikoisempaa tietysti oli se että katsottiin video synnäriltä. Synnärille me ei päästä tutustumaan, mutta onneksi videosta näki jonkun verran oyssin synnäriä :) Mukava video oli ja ei mitään pelkotiloja tullut. Tämä nyt ei kuitenkaan ollut ensimmäinen videoa minkä olen nähnyt ja tapahtumaa ei oikeastaan edes kuvattu!

Saatiin mukaan taas uusi Raskaana - opas sekä iskällekki tuli 3 pientä omaa opusta. 

J:ii on harjotuksissa ja tulee vasta myöhällä takaisin kotiin. Minä saan siis viettää laatuaikaa hiljaisuudessa! :D

Huomisiin! Meillä onkin neuvola huomenna :)

RV 26+4 - Helpottaisko jo?

 5.10.2012
.ja nauti tästä rauhallisesta etapista...

Näin sanoo vau.fi:n kalenteri.
Nautinto oli oikesti kaukana viime yönä. Närästys alkoi jo illalla ja kärvistelin närästyksen kourissa koko yön. Yön pikkutunneilla tajusin että ruisleipä on varmasti yksi syy tähän. Nyt alkaa siis täys ruisleipä kielto!! kokeilen että olinko oikeassa!
Aamulla näin aivan kamalaa unta tulevista häistä. Kaikki oli hääaamuna täysin pielessä; minulla ei ollut pukua, paikkoja ei ollu koristeltu ja ruokia ei ollut. Heräsin ja aloin kääntymään sängyssä, mutta samassa mulla vihlas niin kovaa vatsasta että rojahdin takas makuulleen. En tiiä mistä tää salaperänen vatsakipu johtu. Nousin väkisin pystöön ja kävin vessassa ja hieman kävelemässä.. Kas, mahakipu oli poissa!

J:ii arveli että "Pikku Myy" oli painanu jotenkin huonosti vatsaan ja kun nousin niin massussakin asento vaihtui. Mene ja tiedä sitten!
Yön jäliltä on hieman semmonen höntti olo alaselkä kivulla höystettynä!

J:ii lähti 20min sitten hälytykselle joten minä jäin yksin tänne koirien kans. Juuri tänä aamuna kun en varmasti pysty lähteä ulkoiluttamaan niitä! Toivottavasti J:ii ei viivy kauaa!! Tänään olis muutenkin ollut tarkoitus lähteä mantereen puolelle!

Kaipaatko?

4.10.2012

Minulta kysyttiin tuossa taannoin että kaipaanko mitään aiemmasta elämästäni. Aloin sitten aivan miettimään että mitä kaipaisin, mutta luovun niistä mielelläni tämän pienen tähden :) Asiat ei ole missään kaipaus järjestyksessä!

1. Valkoviini
Rakastan valkoviiniä. Ruuan kanssa tai kotona lasillinen on ihanaa. Se tietenkin nyt jäi, mutta onneksi on olemassa myös alkoholittomia valkoviinejä niin ei ole mitään hätä päivää.

2. Kavereiden kanssa illan istuminen
Ikävä kyllä mulla on tätä tosi suuri ikävä, koska näitä iltoja ei vaan oikeasti enää ole. Heti kun tulin raskaaksi niin ne loppui kuin seinään. Ihmiset varmaan luulee että en voi olla mukana missään koska olen raskaana.. Ilmeisesti se että minä en juo siideriä tekee minusta tylsän :D
Mutta tässäkin kuvassa olen jo kovasti raskaana. Pitkään aikaan en ollut päässyt kunnolla edes ulos.  Ja nyt voi että mä olin turvonnu tuollon! Huh sitä oloa!

3. Alasmeno
Aivan oikeasti kaipaan näin pientä ja arkista asiaa kuin alasmeno! Maha estää jo niin paljon että minun pitää ottaa kaunis haara-asento ja sitten nojata eteenpäin eikä sekään riitä enää! Tosi kiva kaupan alahyllyltä ottaa tavaraa kun pitää pyllistellä ihan urakalla

4. Vaatteet ja kengät
Vaatekaapissani ei oikeastaan ole mitään mukavaa ja sopivaa päälle pantavaa! Tietenkin äitiysvaatteet, mutta kaikki kivat paidat on jo niin pieniä :( Nyt massu on myös niin suuri jo että normaali topitkin on käynyt ihan kunnolla pieneksi.
Kenkiä kaipaan myös. Olen koko raskausaikani kävelly lenkkareilla, koska muuten jalat on metrin jälkeen ihan väsyneet ja niin myös minä. Kumma homma. Minä kuitenkin käytin aina mahdollisuuksien mukaan korkkareita niin hieman on sellainen pieni kaipuu.

Muuta en oikeastaan edes kaipaa. En edes tupakkaa vaikka olen ollut ennen kunnon tervakeuhko. Mutta parempi näin! Olin jo monta kertaa yrittänytkin lopettaa :D

RV 26+2 - Neuvola

2.10.2012

Meillä oli tänään neuvola aika yllärinä, mutta onneksi olin kotona ja pääsin käymään nopeallakin varoitusajalla.

Painoa oli tullu 1,5kg lisää (+500g/viikko) vaikka musta on tuntunu että oon lihonu toooosi paljon!
Verenpaine oli hyvä 124/75
Sf-mitta oli jopa 25 ja käyrillä mentiin ihan ylärajoille!
Pissa ja veri oli hyviä puhtaita
Pikkuisen sydänäänet 140-150. Aluksi säikähdin jumalattomasti kun neuvolantäti sanoi että noh, missäs se pikkuinen on. Samalla sekunnilla mieleen juolahti miljoonia kamalia asioita, mutta suottahan minä huolehdin ja pikkuinen löytyi :)
Lisäksi multa teipattiin tämä reistaileva selkä. Saa nähdä miten tälläiset löysät pinkit teipit auttaa selkäkipuihin. Viikon välein on käytävä uusimassa joten aika iso homma, mutta ehkäpä nämä auttais :)

Ens maanantaina onkin sitten neuvolalääkärille aika :) Niin ja teippausten uusintaan :)

Sukupolvesta toiseen

 1.10.2012

Minun oli pakko jakaa teillekkin tämä kuva. Tuijotan usein tätä kuvaa ja toivoisin niin että isopappani ja etenkin isomummoni olisi vielä täällä.

Nyt odotusaikana olen miettinyt lukemattomia kertoja asioita, arvoja ja aatteita mitä haluan että lapselleni painuu mieleen. Joukossa on vain harva asia minkä olisin äidiltäni tai mummoltani oppinut.. Sen sijaan melkein jokainen asia juontaa edes jollain tavalla isomummooni ja hänen elämäänsä.

Miten ajatukset ja teot voi siirtyä useamman sukupolven yli? Mummoni ja äitini ovat kaupunkilaistuneet ajan mukana niin paljon että mikään isomummoni viisaista sanoista ei ole kulkeutunut sanojen muodossa minulle. Se tulee vain niin luonnostaan jotenkin! Kummallista.
Kuulen usein sukulaisiltani että olen samanlainen kun Aune-mummo. On kuulemma monia asioita mitä teen juuri samanlailla. Eleet ja suhtautuminen asioihin on myös kuulema monesti juuri niinkuin Aunella minun ikäisenä! Outoa!

Toivon siis sydämeni pohjasta että lapseni saisi näitä samoja tuntemuksia kuin minä olen saanut. En toki tuputa sitä mattopuiden eteen enkä marjametsään, mutta jos edes joku pieni asia jatkuisi isomummostani seuraavaankin sukupolveen!

Meidän isä synnyttää

Löysin artikkelin missä kerrotaan miten isän rooli synnytyksessä on aikojen saatossa muuttunut.

Artikkelista käy ilmi että viitisenkymmentä vuotta sitten isät vierailivat vaan vierailu tunnilla eikä saaneet koskea vielä lapseen.
Artikkeli löytyy kokonaisena täältä: http://www.studio55.fi/oikeusjakohtuus/artikkeli.shtml/1622159/kokenut-katilo-nain-isan-rooli-synnytyksessa-on-muuttunut

Minulle on suuri merkitys sille että J:ii lähtee mukaan synnyttämään. Eikä hänenkään tarvinut kahdesti miettiä lähteekö. Kyllä varmasti syntymän näyn kestää jos kestää nähdä työnsä puolesta myös ihmisen kuoleman? Luulisin :)

Olen nyt kuitenkin jo miettinyt hieman näitä synnytys juttuja ja tullu siihen tulokseen että olisi parempi varmasti että J:ii kuitenkaan ei ala hössöttämään siellä salissa. Olen muutenkin todella kirpakka luonteeltani ja saatan äkäisestikkin tokaista moniin pieniinkin asioihin. Entäs sitten kun synnytän ja J:ii voivottelee siinä vieressä minulle? :D

RV 24+3 - Vauvakuume

20.9.2012

..Puhun sulle hiljaa, vaikket ole täällä. Ikävää mun täytyy tyynnyttää. Sä oot mulle ihme, pieni suuri ihme, joka ikuisesti valokseni jää..

Raskaus aikana aloittaa kasvamisen äidiksi, mutta usein lukee myös että omaa lasta ei ns. tunne. Aivan varmasti jokainen äidiksi kasvava nainen kokee tälläisiä tunteita.
Raskauden ollessa sen verran pitkällä kun sain siitä tietää olin ihan äimän käkenä. Vaikka lapsi on toivottu niin en osannut heti suhtautua siihen oikeastaan mitenkään. Nyt kuitenkin kun puoliväli on ylitetty ja lapsi kasvaa mahassa suhtautuminen on aivan eri.
Poden kamalaa vauvakuumetta! Haluaisin tuon pienen käärön jo syliini! Haluaisin nähdä pienet varpaat ja sormet sekä pienet tuikkivat silmät.
Ennen inhosin ylikaiken pyöreää vatsaani, mutta nyt kun massu on vain kasvanut rakastan yli kaiken tuota pyöreää vauvamassua!
Potkujen seuraamisesta ja tunnustelusta on tullut joka päiväinen rituaali! On niin ihana nähdä ja tuntea oma pieni. Harmi vain kun sitä ei voi koskea!
Vauvan vaatteiden hankinta on minulle se heikoin lenkki! En oikeasti vaan voi vastustaa niitä suloisia pieniä vaatteita! :D

Olipa kerran - kaksi yksinäistä

16.9.2012

"..Lyönnit mun sydämen mahtiaan, aina tihentäen.Sinun lähelläsi tahtiaan.."

Elettiin vuotta 2008 kun tapasimme ensimmäisiä kertoja yhteisten ystäviemme kautta. Minä elin hurjia nuoruusvuosiani par'aikaa ja seurustelin säännöllisen epäsäännööllisesti. Tai ainakin miehiä riitti.. jälkeen päin liiaksikkin..
J:ii sai minusta varmasti todella kamalan kuvan ihmisenä. Miehet olivat ehkä enemmän leluja minulle.
Aikaa kului ja yhä useammin liikuimme samassa porukassa. Vuosi vaihtui ja aloin seurustelemaan J:iin kaverin kanssa.. Siitä huolimatta pysyimme ystävinä J:iin kanssa.
Olin jo aikasemmin huomannut että tykkään J:iistä enemmänkin kuin ystävänä, mutta en halunnut loukata millään tavalla häntä.. Jälkeen päin on käynyt ilmi että J:iillä on myös ollut tunteita minua kohtaan mutta ei ole saanut tilaisuutta vain näyttää niitä.
Muistan yhden mese keskustelun missä puhuimme J:iin kanssa että muutamme kämppiksiksi kunhan koulut alkaa! :D olen myös kerran esittänyt J:iin tyttöystävää! :D
Suhteeni päättyi eroon ja päätin että nyt ryhdistäydyn...

"..Sulle voisin olla jotenki oikee.."

Makoilin illalla sohvalla äitini kanssa.. Katsoimme elokuvaa ja mielessäni pyöri monenlaisia asioita..  Päätin laittaa viestin J:iille että mitäs sille kuuluu.. Emme olleet pitäneet niin tiivisti yhteyttä kuitenkaan eroni jälkeen.. minulla kun meni oma aikani käsitellä se kaikki!
Se viesti ei todellakaan ollut tarkoitus ollut olla mikään viesti mikä aloittaisi suhteemme kehittymisen.. Olinhan eronnut kuitenkin vasta kuukausi sitten ja halusin vain tietää mitä J:iille kuuluu..
Niin kuitenkin kävi että minäkin tunsin jotain tapahtuvan minussa.. Tunne oli järkkyttävän outo!  Pidimme yhteyttä päivittäin siitä lähtien.. Eräänä päivänä J:ii pyysi minut kaupunkiin.. Suostuin, mutta sinä hetkenä kun hyppäsin linja-autonkyytiin olisin halunnut jäädä seuraavalla pysäkillä jo pois.. Rohkaistuin ja menin perille asti! Näin linkun ikkunasta lyhyen vaaleahiuksisen pojan joka odotti minua pysäkillä.. sydämmeni hakkasi enemmän - miten minä näin nyt jännitän, mietin..

 

"Mä aattelin kukaan ei sydäntäin saa,ennen kuin kohtasin sut"

Niinhän siinä sitten kävi.. kesä ei ollut vielä päässyt alkamaan, mutta meillä loisti onni. 2009 yhteinen matkamme alkoi..
Vuosi oli täynnä hienoja asioita.. Etenimme todella nopeaa tahtia, mutta ei se minua tai J:iitä haitannut.. Teimme paljon asioita yhdessä..
J:ii muutti äitini luo täyttäessään 18.v.. Minä täytän loppuvuodesta joten aloimme etsimään heti omaa asuntoa. Löysimmekin kivan kaksion Limingan keskustasta. Muutimme jo vuoden 2009 lopussa.

Samana talvena meille tuli ensimmäinen yhteinen koiramme Jami! Aika kului kuin siivillä. Hetkessä olimme jo vuodessa 2010.. Uudessa isommassa asunnossa ja uusien haaveiden kanssa..
2010 vuonna tulin raskaaksi.. juhannus toi tullessaan sitten ikäviä asioita. Raskaus meni kesken..
Jonkunlainen taantuma alkoi minulla siitä.. en osannut jotenkin sisäistää asiaa.. Asiat J:iin kanssa oli kuitenkin loistavat. Sain mahtavaa tukea ja turvaa!

"lähdetään pois, yhdessä pois"

Ajatus Hailuotoon muutosta kyti meillä kummallakin pitkään.. Halusimme muuttaa syrjään.
Uutena vuotena 2010/2011 veimmekin ensimmäisen muuttolaatikon uuteen asuntoomme Hailuotoon.. J:iillä oli paljon ystäviä ja sukulaisia täällä, minulla ei mitään. Alku oli ehkä hieman kankeaa sen osalta, mutta onnellisuus ja haaveiden täyttyminen jaksoi viedä minua eteenpäin :)

"tahdotko mut tosiaan?"

Vuoteen 2011 olimme eläneet sulassa sovussa ilman mitään suurempaa sana harkkaa.. Tämä vuosi toi kuitenkin ikäviä asioita paljon meille.
Riitelimme, eroilimme pariksi päiviksi, emme piitanneet toisistamme kumppanina. kerta toisensa jälkeen pahemmat sanat ja teot ajoi meitä vain alemmaksi..
Monet itkut ja raivarit kärsin. Sisimmässäni J:iitä rakastin silloinkin ylikaiken.. Siksi jaksoinkin selvittää asioita. Hankalaa se oli

"oothan siinä vielä huomenna?"

Asiat selkeni lopulta! Henkeisin helpotuksesta.. mutta takaraivossani kolkutti edelleen.. Entä jos toinen luovuttaakin? vielä oli paljon vaikeita asioita edessä. Luottamispulaa piti parantaa, läheisyyskään ei ollut aluksi niin yksinkertaista.
Pikku hiljaa mentiin eteenpäin ja varmasti vielä tänä päivänäkin teemme asioita mitkä parantavat vanhoja haavoja!

  

"mulle oot se viimeinen"

Kesällä 2012 J:ii päätti sitten kosia minua.. Oli lämmin kesäyö ja istuimme kahden pihallamme.. Kyynel silmässä vastasin myöntävästi.. Asiat vain olivat niin hyvin.
Häitä suunniteltiin kesälle 2013, mitään suuria suunnitelmia ei todellakaan tehty vielä..
Meille selvisi loppu kesästä että olen raskaana. Raskaus on meille todellakin toivottu, mutta emme osanneet ajatella että se juuri nyt tulisi. Ehkä sekin oli merkki että nyt oikeasti uusi sivu elämässä on käännetty. Olimme haaveilleet nimittäin keskenmenosta asti lasta... Olin jo siinä uskossakin että emme voi saada lasta..

Häät päätettiin sitten pitää ennen kuin "pikku myy" syntyy..

Päivämääräksi muotoutui 17.11.2012.
<3

RV 23+2 - Häästressi

12.9.2012
Meillä oli tänään neuvola!

Mulla oli arvot kohdillaan jälleen kerran. Massu kasvaa juuri keskiviivaa myöten! :)) Pienokaisen sydänäänet tosi hyvillä vaihteluilla! Eli loistavasti kaikki!  Ainut miinus juttu on että kahden viikon päästä on sokerirasitus testi!
Viime yö menikin hieman valvoessa.. Pikku myyksi kutsuttu maha-asukki piti kunnon potkuottellun aamuun asti! Hauska katsoa kun liikkeet näkyy jo niin selvästi ulospäinkin! Viime yönä sain taas kokea miten raskaushormoonit oikeasti vaikuttaa!

Meidän suhteessa koettiin vähän vaikeampi vaihe nimittäin noin vuosi sitten. Toisen tekemät teot ja sanat lävähtivät yön pikku tunneilla takaisin päähäni. Jotkut asiat on ihmiselle että ne jää mieleen kalvamaan vaikka tietää että ne on jo käsitelty..moneenkin kertaa! En haluaisi ottaa asioita taas esille, mutta oikeasti jotkut asiat vaivaa suuresti minua vielä :ooo

Toisaalta, tämä kaikki tunteilu - hyvässä ja pahassa voi olla osa myös suurta häästressiäni! Kävin eilen katselemassa mahdollista hääpukuani, mutta arvatkaa vain löysinkö mitään? EN!!

HÄIHIN ON ENÄÄ 66 päivää!

Luovon Matami tulee bloggeriin!

Kirjoittelin aluksi blogia wordpressiin ja sitten se ei toiminutkaan tabletillani joten päätin sitten vaihtaa blogin Lily:yn! Noh nyt käytän taas läppäriä bloggailuun enemmänkin joten tuo lily oli hyvä vaihtoehto kyllä juu - mutta nyt en ymmärrä mitä on tapahtunu! Lily ei oikeasti ala lataamaan sivujaan ja jos lataa niin käyttäminen on niin hidasta että kukaan ei sitä jaksaisi käyttää! :/

Harmi, tykkäsin lily:stä koska siellä on helppo myös seurata toisten blogeja ja lukijat löytävät myös helpommin oman blogin. Olen käyttänyt bloggeria ennenkin ja olin kyllä sitä mieltä että en vaihda tätä mihinkään. Olis pitäny sillon pitää oma pää ja jäädä bloggerin käyttäjäksi! Noh, nyt olen sitten taas täällä ja täältä en enää lähde mihinkään!

Siirrän tekstejäni jonkin verran tänne, mutta en läheskään kaikkia ns. ei niin tärkeitä postauksia.
Sen kummempia esittely postauksia en aio tehdä koska blogilla ei nyt mitään aihetta ole. Tällä hetkellä kuitenkin tulevat häät ja lapsi on ykkösaiheita!

- Matami -