Alunperinkin kun aloin kirjoittaa blogia päätin että en jätä kirjoittamatta näistä ei niin mukavista asioista.. Haluan että meidän elämästä ei tule kenellekkään sellaista käsitystä että eläisimme ruusuilla
Perjantaina J:ii oli illan istujaisissa ja minun itkukohtauksen aikana lupasi minulle tulla kotiin ajoissa. puolen yön aikaan.
Minä olin huojentunein mielien sitten kotona koska J:ii oli lupauksensa antanut.
Kello löi sitten puolen yön - ei näy eikä kuulu eikä kyllä kuulunut vielä 3 aikaankaan.
Kaiken lisäksi sain rikottua selkäni ja kinkkasin 3h kotona yksin pääsemättä istumaan saatikka sänkyyn makaamaan.
Kylän taksikuskikin tuli jo käymään että onko täällä synnytyshätä! :D
Monien soitteluiden jälkeen en kuitenkaan J:iitä puhelimen päähän saanut, mutta useamman muun ihmisen sain jotka lupasivat tälle itkuisalle akalle tulee sulhasen retale kotiin. Eipäs niin käynyt!
Voitte vain kuvitella millaiset tuntemukset on tällä hetkellä?
Menettämisen pelkoni vain kasvoi entisestään ja en oikeasti tiedä miten suhtaudun tuleviin pikkujouluihin mitkä J:iillä on.. Hermoja raastaa ja veri ei tyyliin kierrä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti