Meidän pieni tuleva perhe!

 

Ajattelinko kesällä että minulle tulee tälläinen kiire häiden kanssa kun J:ii polvistui eteeni? EN! :D

Noh, hääviikkoa viedään. 3 päivää häihin ja tuntuu että kaikki on aivan kesken!

Blogiin en ole sitten joutanut päivittelemäänkään paljoa, mutta jospa sitä jotain!

Isänpäivänä käytiin valokuvaamossa ottamassa hääkuvia ja samalla halusi muistaa tulevaa isääkin jotenkin. Aluksi oli tarkoitus että kerään isyyspakkauksen, mutta halusin jotain erityistä.. Sovin valokuvaajan kanssa että otetaan J:iille muistoksi kuvia massusta ja isukista! Tässä teille vähän makupaloja! :)

Me mennään naimisiin viikon päästä lauantaina

Siihen on enää viikko!

Käytiin eilen kirkossa harjoittelemassa hääohjelma läpi ja ihmettelin suuresti että koko toimitus kestää vaivaiset 18 minuuttia!?

Siellä kirkossa se jännitys sitten paisui yltiö suureksi! Hui!

Samalla kun kävimme kirkossa kävimme katsomassa uutta asuntoa meidän pienelle perheellemme. 90 neliöinen kahdessa kerroksessa oleva paritalon pääty! Jos vain nykyinen vuokranantajamme on yhtään suotuisa ja joustaisi irtisanomisajassa pääsisimme muuttamaan jo nyt joulukuun alussa. Muuten muutto menee päällekkäin synnytykseni kanssa :/ Mutta asioilla on tapana järjestyä!

"Myy":n tila alkaa käymään massussa ahtaammaksi viikko viikolta! Liikkeet on niin suuria ja voimakkaita että paidan läpi näkyy aivan selvästi. :D Ja ei tuota massua mitenkään pieneksi voi sanoa! :D

Ainoa miinus on nämä liitoskivut! Huh heijjaa miten voimakkaita ne välillä on!

Kun haaveista oikeasti tuli totta

Tämä päivä on ollu kyllä ihan huippu hyvä!

MATAMI Design - tuotemerkki syntyi tänään. Tällä hetkellä kylläkin vielä ilman rekisteröintiä, mutta ehkä sitten joskus? ;D
Olen sitten viettänyt koneen ääressä koko päivän oikeastaan tehden kaikkea tähän liittyvää; blogia, facebookkia yms.. Nyt alkas olemaan kaikki aika hyvin pulkassa!

Ennen kuin alan tekemään myyntiin asti tuotteita niin pitää ottaa yhteyttä johonkin osuuskuntaan. Tulee sitten kaikki ihan virallisen kaavan mukaan!

Kylläpä on mukava sitten kun pikky myy pukeutuu MATAMI Design vaatteisiin ;)

Matami Desing

 

Kauan olen haaveillut ja nyt on sen aika! Vaikka työt ovatkin lähinnä vain minun omaan käyttöön tai sukulaisilleni on aika nimetäkkin tuotteet! Kunhan vain perehdyn enemmän asiaan niin saattaapa se olla myös että ihan myyntiin asti tuotteita tulee! :)

Lue lisää Matami Design yläpalkista!

MATAMI Design -blogi

jännitystä jäniksen selässä

Viime hetken kiire, paniikki, stressi ja kaikki iski päälle pari päivää sitten. Lähettiin koko porukka koiria myöten tulevaan anoppilaani yökyläilemään ja hoitamaan asioita mantereen puolelle.

Juostiin tiistaina ympäri kauppoja etsimässä minulle korvakoruja ja vietiin sormun suurennettavaksi. Onneksi sentään lupasivat sen perjantaiksi! Yritin ettiä siinä sivussa hieman itelle vaatetta kun tämä massu on kasvanun niin yltiö suureksi että ei vanhat topitkaan enää pysy päällä.. Tietenkään en löytänyt mitään joten palasin surullisin ja tyhjin käsin anoppilaan.
Edellisen todella huonosti nukutun yön jälkeen olin sikamaisen väsynyt ja en oikeasti välittänyt kommunikoida ihmisten kanssa tai olla millään tavalla sosiaalinen. Jännitin sitä paitsi että miksi ihmeessä alavatsaani nippailee. Jännityksen piikkiin meni ne nippailut..

Keskiviikkona suunnattiin taas nokat kohti kaupunkia ja haettiin tuohon pikku koslaan osia.. Mun puvun väri vaihtukin aika viime metreillä joten J:iin vaatetuksen väriä pitää muuttaa.. Kierreltiin taas jälleen kerran kauppoja aivan turhaa mitään löytämättä.. Meillähän tosiaan on sunnuntaina valokuvaus :D Toivon syvästi että anoppi voi hoitaa tämän paita asian!
Illalla kotiin päästyä olin rättipoikki ja valmis kaatumaan heti omaan sänkyyn.. Jäin kuitenkin töllöttämään telkkaria ja virkkaamaan.

 

Ostin mantereelta pienen kerän mustaa ontelokudetta ja tein vessaan sitten 2 koria. Korin reunassa menee hopea reunus, mutta salama piilottaa sen tosi ikävästi!

Pitäis tilata nyt sitten tuota ontelokudetta enemmänkin niin saa tehdä vessaan uuden maton, lasten huoneeseen maton sekä lasten huoneen koreja :)

 

kohti h-hetkeä!

Tuntuu kuin se ilta olisi ollut ihan vasta!
Olimme lähdössä J:iin kanssa sinä iltana kylälle stand up-iltaan. Se oli jo tarpeeksi ihmeellistä tällä kylällä, mutta mitä vielä.. Tuo retale päätti sitten kosia minua!

Silloin ajatteltiin tosiaan että häät järjestettäisiin kesällä 2013, mutta toisin kävi kun pienokainen yllätti meidät positiivisesti! Häät päätettiin järjestää marraskuussa 2012. Ajatus häistä tuntui vielä niin kovin kaukaiselta silloin. PUOLI VUOTTA!

Nyt häihin on enää 13.päivää!

Tee vielä - lista alkaa olemaan aika surkean lyhyt jo. Toisaalta olen niin onnellinen että häitä juhlitaan, mutta tavallaan. Tähän päättyy nyt yksi sivu meidän elämästä ja uusi alkaa.. Tuleva saattaa ehkä jopa hieman jännittää minua!

Tee vielä - lista

• Paikkakortit
• Menu( ja ohjelma) kortit
• Korvakorujen osto
• Muutaman kävyn maalaus
• Juhlapaikan avainten noudosta sopiminen
• Muokkaa "lupausteksti"
• Kirkkoharjoitukset
• Leivonta
• Ruoka ostokset
• Sormuksen suurentaminen

Me vietämme hääyön arkisesti kotona, mutta ajattelin kyllä että vielä nyt marraskuun aikana lähtisimme käymään viikonloppuna mökillä. Jättäisimme koirat hoitoon anoppilaan ja lähtisimme ihan kahdestaan. Varmasti tekis ihan hyvää olla jossain muualla kuin kotona ihan kahdestaan ja nauttia.
Tämä häärumba on vieny varmasti kummaltakin paljon voimia.

Ens sunnuntaina meillä oliskin sitten jo häävalokuvaus. Valokuvaus järjestetään nyt hassusti viikkoa ennen, mutta haluamani valokuvaaja ei ollut vapaana meidän hääpäivänä! Käyhän se tietenkin niinkin ja saan fiilistellä ihanaa pukuani! :)

Kivaa maanantaita ihan jokaiselle!

Elämän pieniä vihoja

Alunperinkin kun aloin kirjoittaa blogia päätin että en jätä kirjoittamatta näistä ei niin mukavista asioista.. Haluan että meidän elämästä ei tule kenellekkään sellaista käsitystä että eläisimme ruusuilla

Perjantaina J:ii oli illan istujaisissa ja minun itkukohtauksen aikana lupasi minulle tulla kotiin ajoissa. puolen yön aikaan.
Minä olin huojentunein mielien sitten kotona koska J:ii oli lupauksensa antanut.

Kello löi sitten puolen yön - ei näy eikä kuulu eikä kyllä kuulunut vielä 3 aikaankaan.
Kaiken lisäksi sain rikottua selkäni ja kinkkasin 3h kotona yksin pääsemättä istumaan saatikka sänkyyn makaamaan.
Kylän taksikuskikin tuli jo käymään että onko täällä synnytyshätä! :D

Monien soitteluiden jälkeen en kuitenkaan J:iitä puhelimen päähän saanut, mutta useamman muun ihmisen sain jotka lupasivat tälle itkuisalle akalle tulee sulhasen retale kotiin. Eipäs niin käynyt!

Voitte vain kuvitella millaiset tuntemukset on tällä hetkellä?
Menettämisen pelkoni vain kasvoi entisestään ja en oikeasti tiedä miten suhtaudun tuleviin pikkujouluihin mitkä J:iillä on.. Hermoja raastaa ja veri ei tyyliin kierrä!

Totaali hajoaminen

Ystävä perheellemme syntyi tänään pieni tyttö. Kolmas ihana lapsi tuli siihe perheeseen :)
Tuore isä ilmoitti heti aamulla viestillä J:iille että niiden kodalla juhlitaan heti tänä iltana varpajaisia.. Samalla oli tarkoitus juhlia J:iin polttareita.

Lily:ssä lukijani huomasivat varmasti kasvaneen menetyksen pelkoni. Nyt se sitten vain purkautui kokonaan.
Oon päässy paljon eteenpäin tässä asiassa ja löytänyt omasta lapsuudestani paljon asioita mitkä on vaikuttanut tähän.
Vanhempani ovat siis eronneet silloin kun olen ollut parin vuoden ikäinen. Elin lapsuuteni isäpuolen silmien alla.. Se aika ei ollut mitään ruusuilla tanssimista.
Muita asioita en halua kirjoittaa koska ne ovat kuitenkin vanhempieni yksityisasioita.. Sen verran sanon että alkoholi on kaiken pahan alku ja loppu - useasti!

Minä siis pelkään ylikaiken että J:ii ilmoittaa että hänellä on uusi nainen, jättää muuten vain minut ja lapsen yms.. Jokaiselle myös tiedoksi että nyt on kyseessä minun oma PELKO ei luottamuksen puute.
Pelkään sitä että lapseni joutuu elämään ilman kokonaista perhettä.

Noh, takaisin tähän iltaan.. itse asiassa kaikkia tämä purkautuminen tapahtui viimeisen tunnin aikana. J:ii alkoi tekemään lähtöä ja minä purskahdin aivan lohduttomaan itkuun..
Yritin pidättää itkuani samalla kun päivittelin facebookin etusivua. Toivoin kovasti että joku kirjoittas mulle jotain niin saisin edes hetkeksi ajatukset muualle.

Siitähän nyt ei sitten tullut yhtään mitään. Halusin olla hetken yksin ja menin makuuhuoneeseen.. J:ii tulikin sitten perässä ja itkun seasta yritin tihrustaa tuntemuksiani. Ennen J:ii on ajatellut että teen ns. tahalleni tätä että se olisi minun kanssa kotona vain, mutta nyt se oikeasti ilmeisesti tajusi että en todellakaan tahalleni tätä tee. Hyvä niin! Itsellekkin tuli PALJON parempi fiilis!

Siltikin pelko on persuuksissa, mutta jospa se antaa periksi sitten kun hääkellot soi ja lapsi on syntynyt.
Tämä voi nimittäin hyvinkin olla sitä että stressaan häistä TODELLA paljon!

Mutta hyvää perjantai iltaa teille muille :)

Ensimmäinen lukija-arvonta!

Tällä hetkellä lukijalista ammottaa tyhjyttään, mutta on aika laittaa pystyyn ensimmäinen arvonta!

Siispä!
Sitten kun blogin listoilla on 5 kappaletta lukijoita lähtee arvontaan virkattu heijastin tulevaan talveen!

Nyt siis jos luet blogia niin näytä se!

Miten elämä kuljettaa?

Heräsin tänään aikaisin aamulla.
Eilinen hääpuvun etsiminen kaupungissa sekä pieni iltalenkki tuntui lonkissani ikävästi joten päätin nousta.

Olohuoneessa kaksi koiristamme nukkuu sohvalla ja minut huomatessaan heiluttavat iloisesti häntää. Hymyillen toivotan niille hyvää huomenta ja silitän hellästi päästä. Olen ikionnellinen kaikista 3 koirastani. Olin nimittäin lapsesta asti haaveillut että minulla on useampi koira. Minun ja J:iin ensimmäinen yhteinen koira hankittiin heti kun muutimme yhteen vuonna 2009 puolen vuoden seurustelun jälkeen.

Nälkä kurnii ikävästi mahassa.. "Eilen todellakin tuli syötyä todella huonosti", mietin ja avaan jääkaapin.
Katson kun joqurtti valuu kuppiin, suljen purkin ja vaivihkaa nuolaisen yli tulevan joqurtin pakkauksen suulta. Olen varma että jokaisella on joskus pakko tehdä se!

Istuudun sohvalle ja kuuntelen tätä hiljaisuutta.

Alan ajattelemaan elämääni tarkemmin. Millaista oikeasti on olla Swii?
Aloitan ajattelun jo ajasta ennen nykyistä parisuhdettani - tulevaa avioliittoa. Elin villiä nuoruusaikaa kierrellen yöt kavereiden kanssa. Pyöritin itsekkäästi ihmisiä pikku sormeni ympärille ja en ollut sellainen ihminen mitä J:ii ikinä huolisi.

Saatuani mahdollisuuden tutustua J:iihin tarkemmin seurustelun muodossa jokin napsahti minussa ja aloin tehdä niin paljon töitä että olen hänen arvoisensa. Ikinä J:ii ei ole tuominnut tekojani, siitä saa olla onnellinen.. Sen mielestä on aina ollut tärkeämpää se että millainen olen nyt enkä millainen olin joskus..
Olen onnistunut muuttumaan paremmaksi ihmiseksi, välillä horjun mutta sisäinen tasapaino kuitenkin on olemassa. Jätin paljon asioita kesken jotka silloin tuntui tärkeältä, mutta nyt jälkeen päin mietittynä niin ihan hyvä vain että ne jäi.

Alusta asti minulle oli selvää että tässä se elämäni mies on! Haluan yhteisen kodin, perheen..ELÄMÄN!

Ensimmäinen iso ja pitkä aikainen haaveeni toteutui silloin kun muutto Hailuotoon varmistui. Olen aina halunnut asua pienellä paikkakunnalla ja vaikka edellinenkin asuin kunta on pieni verrattuna kaupunkeihin niin halusin vielä intiimimpään ympäristöön.
Näin myös yhdessä vaiheessa tämän kylän kääntöpuolen, missä ei kaikki todellakaan mene niinkuin elokuvissa.. Sorruin kamaliin tekoihin ja olin varma että J:iin ja minun suhde on nyt ohi.. Toisin kuitenkin kävi.. Nykyään suhde on vain lujempi kun selvisimme todella vaikeista asioista

Kun raskaustesti näytti plussaa viime kesänä olin ikionnellinen. Nyt saamme lapsen mistä olemme kauan haaveilleet. Edellinen raskaus päättyi keskenmenoon ja muutenkin lapsen saaminen ei ollut mitenkään varmaa..
J:ii kosi minua ennen kuin tiesimme lapsen tulosta mitään. Häät oli tarkoitus pitää seuraavana kesänä, mutta halusimme ehdottomasti mennä naimisiin ennen lapsen syntymää.. Niimpä olen menossa 16 päivän päästä naimisiin!

Suurimmat haaveet on nyt toteutumassa siis. Minusta tulee äiti ja vaimo. Mitä muuta ihminen voi elämältä toivoa?

Lusikka kolahtaa lasikupin pohjaan merkiksi siitä että aamupalani on lopussa.. Nousen sohvalta viemään kuppia keittiöön ja mielessäni käy vielä ajatus; "Miten ansaitsin kaiken tämän? kaikkien tekojeni jälkeen."..

Enempää en halua asiaa miettiä, olen onnellinen!

Hääpuku

Kuva: www.chicmonique.fi

Tänään se sitten löytyi!

Ehdin jo stressata että en löydä itselleni pukua en sitten mistään suuren mahan takia! Alunperäinen suunnitelma oli että puku ommellaan vanhasta puvusta, mutta niin ei nyt käynytkään vaan jouduin näin viime tingassa ostamaan uuden!

Kokeilin vain ja ainoastaan paria pukua, mutta tämä oli se ehdoton suosikki!

Väri on oikein kiva hopea ja valitsin sitten hopeat hiuskoristeet tähän myös!

Suosittelen muuten myös itse liikettä kyllä kaikille! Aivan upeita pukuja ja paljon! Henkilökunta TODELLA mukavaa ja asiansa tuntevaa :)